Vuoden 2010 alussa tuli kuluneeksi 40 vuotta kuntaliitoksesta, jolla Hinnerjoki ja Honkilahti liitettiin osaksi Euran kuntaa. Seuraavassa vähän omia muistoja silloisista tapahtumista Honkilahden osalta, sekä asiakirjojen kertomaa menneisyydestä. Koska silloisten honkilahtelaisten neuvottelijoiden joukko on jo uhkaavasti harvennut ja loppujenkin muisti osoittaa rappeutumisen merkkejä, on syytä kertoa silloisia tapahtumia muistiin jälkipolville. Neuvotteluiden ja kokousten pöytäkirjat ovat usein hyvin pelkistettyjä, eivätkä kerro asioiden taustoista ja keskusteluista paljoakaan, ainoastaan päätökset.

Honkilahdella on ollut vuosisataiset lujat siteet Euran emäseurakuntaan. Yhteiskunnan hallinnon uudistuksella 1860-luvulla luotiin kunnallishallinnon perusta erottamalla kunnallinen hallinto seurakunnallisesta. Kunnallinen hallinto alkoi käyttää valtaansa kuntakokouksilla sekä sen valitsemilla kunnallislautakunnalla ja vähäisellä määrällä muita lautakuntia. Honkilahden kunnallislautakunnan ensimmäiseksi esimieheksi valittiin rusthollari Kustaa Eskola Lellaisista. Kuntakokouksiin eivät saaneet osallistua toisen laillisesti pestatut palkolliset, eivätkä laillisen tuomion saaneet, joiden katsottiin olevan hyvää mainetta vailla. Myös niillä kunnan jäsenillä, joilla oli enemmän kuin kuluneen vuoden verot maksamatta, ei ollut osallistumisoikeutta. Näin kunnallinen hallinto toimi 1910-luvulle kunnanvaltuuston tuloon asti.

Seurakunta jatkoi kappeliseurakuntana itsenäistymiseen asti 1915. Seurakunnalliset kuulutukset luki kirkkoherra saarnastuolista ja maalliset tiedot kuulutettiin asukkaille kanttorin lukemana alhaalla kirkkosalissa, jota paikkaa kansa kutsui murteellisesti ”Lukkarin tooli.” Maallisten kuulutusten laaja kirjo käsitti kuntakokouksen päätöksiä, rakentajien pyynnöt urakkatarjouksista, luvattomasti palvelupaikasta karanneet palkolliset ja kunnalliset järjestyssäännöt muutamia mainiten. Sanomalehtiä tuli hyvin harvoille, joten ”Lukkarin tooli” oli sen ajan Alasatakunta.

Aikakauteen, jolloin Honkilahti oli itsenäinen kunta, sisältyy eräs piirre, ongelmallinen suhde Euraan. Tämä ei ole ollut vain Honkilahden ongelma, vaan se on ollut tyypillistä kaikille Euran ympäristökunnille.

1920-luvulla lääninhallinto määräsi kuitenkin Honkilahtea järjestämään kunnalliskoti asiansa kuntoon, joko rakentamalla omansa tai muiden kuntien kanssa yhdessä. Nyt oltiin jo valmiita neuvottelemaan Euran kanssa. Neuvotteluja käytiin myös Säkylän, Lappi TL:n ja Yläneen kuntien kanssa. Euran kanssa neuvottelut eivät johtaneet tulokseen yrityksistä huolimatta. Lopputulos oli, että muodostettiin kuntainliitto Köyliön, Säkylän ja Honkilahden kesken.  

Samaten kävi neuvoteltaessa kansalaiskouluasiasta 1950-luvun lopulla. Silloiset Honkilahtea edustaneet neuvottelijat kertoivat, että vastaanotto Eurassa oli hyvin kylmäkiskoista. Honkilahti päätyi lopulta, ylittäen maakuntarajan, Laitilan, Hinnerjoen, Karjalan ja Pyhärannan kuntien muodostamaan kuntainliittoon. Laitilassa toivotettiin Honkilahti sydämellisesti tervetulleeksi. Mitkähän olivat syyt, että neuvottelut entisen emäseurakunnan Euran kanssa eivät johtaneet kummassakaan asiassa myönteiseen tulokseen? Järkevän yhdyskuntasuunnittelun kannalta näin olisi pitänyt tapahtua. Olikohan entisestä erosta menneisyydessä jäänyt osapuolille jotain huonoja muistoja? Taisi olla syitä sysissä jos sepissäkin. Molemmat kuntainliitot, niin Laitilan kuin Köyliö- Säkylänkin kanssa, toimivat Honkilahden kannalta hyvin.

Vuonna 1967, 39 vuotta myöhemmin, Eura esitti paikallissairaalahanketta em. naapurikunnille lisättynä Eurajoen ja Lapin kunnilla.  Honkilahtea edustivat valtuuston puheenjohtaja Eero Karesto ja allekirjoittanut. Alustavan puheenvuoron käytti Euran kunnanjohtaja Mikko Hietala. Hän toi esille erityisesti vanhusten ja ns. pitkäaikaissairaiden hoidon vaikean tilanteen erityisesti Eurassa ja muissakin ympäristökunnissa. Valtiota ja lääninhallintoa edustaneet kokousedustajat antoivat toiveita rakentamisen valtionavusta edellyttäen, että kunnat ovat yksimielisiä ja että sairaalayhtymässä pitää olla väestöpohja vähintään 20000-30000 asukasta. Kokouksen ilmapiiristä ei muodostunut kovin rakentavaa, vaan purkaantui ajoittain kiivaaksi sanaharkaksi. Lähinnä Kiukaisten silloinen kunnanjohtaja ja Säkylän luottamushenkilöt käyttivät hyvin kriittisiä puheenvuoroja. Köyliö ja Honkilahti olivat myönteisellä kannalla jos hanke saa valtionapua. Mikko Hietala ilmoitti Euran olevan valmis yksin rakentamaan paikallissairaalan, koska näyttää siltä, että tarpeellista kuntainliittoa ei saada rakennushankkeen taakse. Puheenjohtajana toiminut Esko Kosunen ja sihteeri Tuomo Männistö kehittivät neutraalin pöytäkirjatekstin kokouksesta, jonka mukaan keskustelun aikana kuntien mielipiteet ovat käyneet selviksi ja samoin on selvinnyt pitkäaikaissairaiden hoidossa noudatettava politiikka.

Vuonna 1961 Valtioneuvosto asetti sisäasiainministeriön esityksestä komitean toimittamaan selvityksen niistä edellytyksistä, mitkä mahdollisuudet pienillä, taloudelliselta kantokyvyltään heikoilla kunnilla on selviytyä tehtäviensä hoitamisesta. Komitean tehtäviin kuului myös tehdä ehdotus niistä lainsäädäntö ja muista toimenpiteistä kuntarakenteessa, joihin selvitys saattaa antaa aiheen.

Komitean puheenjohtajaksi valittiin sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Arno Hannus ja komiteaan kuului myös silloisen läänimme maaherra Esko Kulovaara. Komitea otti nimekseen Pienkuntakomitea.

Komitea teki laajan, yli 200 sivuisen mietinnön alkaen kuntien historiallisista taustoista, tehtävistä, sekä meneillään olevista uudistuksista. Mietintöön sisältyi kaksi lakiehdotusta koskien pienten kuntien liitoksia isompiin kuntiin sekä kuntaryhmien muodostamista. Toimeenpanevana elimenä

Mietinnössä selvitettiin pienen kunnan etuja ja haittoja. ” Perinnäiseltä kannalta ja itsehallintoperiaatteen näkökulmasta sekä kuntayhteisön sisäistä eheyttä ja yhteenkuuluvaisuutta ajatellen pienempi kunta on asetettava suuremman edelle.” Edellä oleva on suora lainaus mietinnöstä. Etuina pidettiin pienen kunnan talouden herkästä haavoittuvuudesta johtuvaa tarkkaa säästäväisyyttä, talousvalvonnan ja hallinto-organisaation keveyttä. Komitea totesi, että suuressa kuntayksikössä syntyy helpommin vuotoja, jotka todetaan vasta niiden tapahduttua. Luottamushenkilöiden voimin hallinto on myös halpaa verrattuna virkamieshallintoon sekä asioiden pienempi määrä sallii luottamusmiesten perehtyä asioihin huolellisimmin ja yksityiskohtaisemmin. Edelleen komitea piti myönteisenä sitä, että valituilla luottamusmiehillä on hyvä paikallistuntemus, joka helpottaa oikeudenmukaisen ratkaisun tekemistä.  

Haittatekijöistä komitea totesi; ” Kunnan pienuus ja heikko taloudellinen kantokyky kunnallishallinnolle asetettavien vaatimusten kannalta arvosteltuina liittyvät monesti yhteen. Itsenäisyys ja omavaraisuus edellyttävät ennen kaikkea riittävää taloudellista omavaraisuutta.”

Pienienkin tehtävien hoidossa ajaudutaan yhteistoimintaan muiden kuntien kanssa ja rahavirta vie pois pienen kunnan kassasta, koska päätösten toimeenpanijat ja tulevissa yhteishankkeissa työskentelevät maksavat veronsa muualla.

Pienkuntakomitean mietinnön analyysi pienten kuntien tilasta sopi hyvin Honkilahteen. Taloutta hoidettiin noudattamalla tarkkaa säästäväisyyttä ja luottamusmiehet tunsivat alueensa ja asukkaat. Hallinnon keveyttä kuvastaa se, että kunnan esimies Urho Rantala hoiti kunnan asioita vuosikymmenien ajan kotonaan Haverilla. Vasta 1940-luvulla toimisto siirtyi vuokratilaan. Toimistoapulainen palkattiin Urhon avuksi 1940luvun toisella puoliskolla ja kunnansihteeri 1952. Kehitys tulevaisuudesta oli kuitenkin jo 1960-luvulla nähtävissä.

Suomen Kunnallisliitto tiedusteli kuntien mielipidettä v.1965valtiovallan suunnitelmista koskien oman kunnan tulevaisuutta. Seuraavassa Honkilahden kunnan vastaus:

Pienkuntakomitean lopullinen mietintö ei ollut yksimielinen. Kaksi komitean jäsentä jätti siihen eriävän mielipiteensä. He pitivät ehdotusta kuntien pakkoliitoksista epäonnistuneena. He totesivat eriävässä mielipiteessään, että kunnat ovat erilaisia kielellisesti sekä liikenteellisesti erityisesti saaristo-olosuhteissa ja myös elinkeinoiltaan. Huonona he pitivät myös sitä, että asukasluku oli ratkaiseva näkökohta kunnan suuruutta määriteltäessä.

Lakiehdotuksen käsittely kesti kuitenkin niin pitkään, että se ei ehtinyt säädetyssä ajassa valtiopäivien käsittelyyn ja se raukesi. Hallitus antoi uuden lakiehdotuksen kuntauudistuksesta elokuussa 1966, joka hyväksyttiin eduskunnassa saman vuoden joulukuussa ja jonka presidentti vahvisti tammikuussa 1967. Uuden lain sisällöstä todettiin, että Pienkuntakomitean mietinnön päämäärästä ei voida luopua ja vaikka sisällöstä ei päästy selvyyteen ja yksimielisyyteen, niin laaditaan suunnitelmat kuntauudistuksesta. Se missä laajuudessa ja järjestyksessä ryhdytään toteuttamaan pakollisuus ja muut tulevat kysymykset, niin ne voidaan jättää tuonnempana ratkaistavaksi. Edelleen päämäärästä todettiin, että työssäkäyntialue tulisi olla pohjana muodostettavissa kunnissa ja että kunnassa tulee olla voimakas ja kehittyvä keskus, sekä tarpeelliset alakeskukset. Näin muodostuu toiminnallinen kokonaisuus. Uuden lain ja asetuksen mukaisesti tulee asettaa kuntauudistustoimikunta valmistelemaan kuntauudistusta läänin alueella. Aiemmin mainitun Pienkuntakomitean mietinnössä näin myös esitettiin tehtäväksi.

Oman läänimme kuntauudistustoimikuntaan kuului Ala-Satakunnasta jäsenenä Pentti Lähteenmäki Lappi TL:stä ja varajäsenenä Esko Kosunen Eurasta. Varajäsenenä oli myös Toivo Teini Kokemäeltä. Koska silloisella SKDL:lä ei ollut koko toimikunnassa varsinaista edustusta, niin Teini kutsuttiin varsinaiseksi jäseneksi.

Kuntauudistuksesta annetun lain henki oli, että yhdistämisten pakollisuus käsitellään myöhemmin ja myös sisäasiainministeriö vahvisti lopulliset ohjeet lääninhallituksille vasta 1970-luvun alkupuolella. Lain hengestä huolimatta Kakskerran kunta pakkoliitettiin Turkuun 1968. Tätä päätöstä Kakskerran kunnan asukkaat ankarasti vastustivat. Mm. kunnassa asuva jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth oli taistelun eturivissä: ”Tämä on kuin Kakskerran talvisota.”

Tästä hänen sanonnastaan tuli paikkakuntalaisten käyttämä iskulause yleiseen kielenkäyttöön. Sellaiset Kakskerran kunnan asukkaat, jotka silloin olivat viranhaltijoina ja luottamushenkilöinä kunnan puolesta tekemässä päätöksiä kertovat, että mitään he eivät voineet kun isompi halusi nielaista pienen. Kertojien mielestä heidän elämäänsä liitos ei ole paljoakaan vaikuttanut. Heidän on annettu olla rauhassa ainakin tähän asti.   

Kuntauudistustoimikunta pyysi lausunnot ja ehdotukset kuntien liitoksista ja yhteistoiminta-alueista myös silloisilta Lounais-Suomen ja Kokemäenjokilaakson seutukaavaliitoilta. Koskien Pyhäjärviseutua seutukaavaliittojen lausunnot poikkesivat toisistaan. Kokemäenjokilaakson seutukaavaliitto ehdotti Hinnerjoen ja Honkilahden liittämistä Euran kuntaan ja yhteistoiminta-alueen muodostamista Euran, Köyliön ja Säkylän kesken. Ehdotuksessa Kiukainen olisi osa yhteistoiminta-aluetta Nakkilan ja Harjavallan kanssa.

Lounais-Suomen ehdotuksessa Hinnerjoki ja Honkilahti ehdotettiin liitettäväksi Laitilan kuntaan, jota ehdotusta Honkilahden valtuusto yksimielisesti vastusti kannattaen oman seutukaavaliiton ehdotusta. Todennäköisesti Lounais-Suomen lausunnon taustalla oli Pyhäjärven vedenottosuunnitelma.

Honkilahden Lions-Club järjesti samaan aikaan mielipidekyselyn kaikille 16 vuotta täyttäneille kuntalaisille. Kunnassa oli silloin 16 vuotta täyttäneitä kuntalaisia 1028. Vastanneista kaksi kannatti Laitilaa, itsenäisenä pysymistä 109 ja 592 kannatti kuntaliitosta Euraan. Itsenäisyyttä kannattaneetkin ilmoittivat suunnaksi Euran, jos itsenäisyys ei ole mahdollista. Samaan aikaan myös kunta järjesti asiasta tiedotus- ja keskustelutilaisuuden kunnan asukkaille. Palaute oli samansuuntainen kuin mielipidekyselyssä.

 

Honkilahti sai kutsun neuvottelutilaisuuteen, jonka Kuntauudistustoimikunta järjesti Uudessakaupungissa 5.3.1968. Honkilahden edustajina kokouksessa olivat kunnanvaltuuston puh. Eero Karesto, kunnanhallituksen puh. Yrjö Louhi ja kunnanvaltuuston ja – hallituksen jäsenen ominaisuudessa allekirjoittanut.

Kokouksen puheenjohtajana toiminut maaherra Esko Kulovaara ja arkkitehti Raimo Narjus esittelivät Lounais-Suomen seutukaavaliiton ehdotusta kokousedustajille ja esittäen voimakasta kritiikkiä satakuntalaisten ehdotuksesta koskien Hinnerjoen ja Honkilahden asemaa. Myös niiden hinnerjokilaisten, jotka kannattivat liitosta Laitilan kanssa, kirjallinen kannanotto julkaistiin kokousedustajille.  

Eero Karesto pyysi puheenvuoroa esittääkseen Honkilahden kunnan kannanoton ja perustella sitä. Maaherra vastasi, että hän ei ole Honkilahtea koskevasta asiasta mitään keskustelua avannut. Kokousedustaja sai sen käsityksen, että asia olisi vaan ilmoitusluonteinen. Salista alkoi kuulua että eihän asioita näin hoideta, koska tilaisuuden piti olla neuvottelukokous. Karesto nousi seisaalleen ja ilmoitti: ”Kosk asia ny meit koskee, ni kyl me siit myäs puhutaa.”

Karesto perusteli puheenvuorossaan, maaherran nuijan koputuksen säestämänä, Honkilahden kunnan vastustavaa kantaa liitosta Laitilaan. Hän lopetti ja ilmoitti että Ritvo jatkaa. Käytin Kareston ”valtuuttamana” oman puheenvuoroni perusteluineen, ilman puheenvuoropyyntöä puheenjohtajan puuttumatta enää asiaan.

Iltapäivällä lähdimme ilman kutsua mukaan Rauman neuvottelutilaisuuteen. Täällä saimme jo vapaasti esittää Honkilahden kannanoton. Kokouksen päätteeksi maaherra kutsui meidät sivummalle ja esitti: ”Koska noin jyrkästi vastustatte esitystämme liitosta Laitilaan, niin alkakaa neuvottelut vapaaehtoisesta kuntaliitoksesta Euran kanssa. Nämä ovat teidän vaihtoehtonne”

Kuntauudistustoimikunnan työstä tihkui matkan varrella vain joitain hajanaisia tietoja eri vaihtoehdoista. Toimikunta esitti myöhemmin lopullisessa lausunnossaan Honkilahden ja Hinnerjoen liittämistä Euran kuntaan vuoden 1970 alusta. Kuntamuoto olisi maalaiskunta.

Kiukainen esitettiin liitettäväksi Harjavaltaan ja kuntamuoto olisi kauppala. Vaihtoehtoisena ehdotettiin muodostettavaksi Harjavallan kuntaryhmä, johon kuuluisivat Harjavallan kauppala ja itsenäinen Kiukaisten maalaiskunta.

Köyliö ja Säkylä ehdotettiin liitettäväksi yhdeksi kunnaksi ja nimeksi Säkylä ja kuntakeskus olisi Säkylän kirkonkylä. Jossakin vaiheessa oli myös esillä vaihtoehtoisena kuntaryhmän muodostaminen Säkylän ja Köyliön kesken.

Honkilahden ja Euran väliset neuvottelut lähtivät käyntiin valtuutettu Jouko Lindgrenin tehtyä sitä koskevan aloitteen, jonka mukaan Eura esittää neuvottelukutsun. Neuvottelut käytiin hyvässä yhteistyön hengessä. Meidän neuvotteluasemaamme helpotti se, että meillä oli mielipidetiedustelun tuloksena kuntalaisten tuki takanamme. Muistissa oli myös, ainakin meillä honkilahtelaisilla, edellisenä vuonna tapahtunut Kakskerran kunnan pakkoliitos Turkuun. Pyrittiin pääsemään sellaiseen lopputulokseen, jonka molemmat osapuolet voisivat hyväksyä. Monissa neuvotteluissa käytiin läpi kaikki kunnan toimialat.

Kunnan toimialojen lisäksi, johon toivoimme kuntaliitoksen tuovan parannusta, oli yleisen tieverkon rakentaminen. Tähän toivoimme saavamme Eurasta vaikutusvaltaisemman asianajajan tieviranomaisten ja valtion suuntaan, kuten sitten on tapahtunutkin.

Lakisääteiset kunnallisvaalit lokakuussa 1968 vietiin Honkilahdella läpi sopuvaalilla, jossa ehdokkaita oli 15 eli sama kuin valittavien määrä. Kysymyksessä oli tulevasta kuntaliitoksesta johtuen vain yhden vuoden toimikausi. Entiset valtuutetut jatkoivat yhdellä muutoksella tämän viimeisen itsenäisen toimintavuoden.

Kuntaliitos vuoden 1970 alussa aiheutti ylimääräiset kunnallisvaalit. Vaalit saivat valtakunnallista julkisuutta, koska silloin järjestettiin Suomessa vain kahdet kunnallisvaalit. Toinen kuntaliitos tapahtui muistini mukaan kun Iisalmen maalaiskunta liitettiin Iisalmen kaupunkiin. Lokakuun vaaleissa 1969 Honkilahden alue sai Euran 31-paikkaiseen valtuustoon kuusi valtuutettua, eli lukumääräisesti hyvän edustuksen. Sama ilmiö näkyy vaaleissa myöhemminkin. Liitettävät alueet saavat edustajia suhteellisesti yli alueen asukasmäärän. Ilmiö selittyy liitettävien alueiden äänestysvilkkaudella ja äänten keskittymisellä. Näin olivat kuntaliitoksen järjestelyt edenneet ja oltiin valmiit toimimaan uuden kunnan hallinnossa.

Tulipa mieleen eräs tapahtuma kaukaa menneisyydestä. Erään Mannilan kantatilan poika oli tulossa tilan isännäksi, mutta emännästä ei ollut tietoakaan. Vanhemmat ryhtyivät järjestelemään avioliittoa ja löysivät naapurikunnasta sopivan emäntäehdokkaan. Tytön vanhempien kanssa päivästä sovittiin, jolloin tulevaa liittoa järjestetään ja morsian ja sulhanen saavat tutustua toisiinsa. Sulhanen odotti ikkunan vieressä ja kun vieraat kärryt tulivat pihamaalle, huudahti poika äidilleen; ”Äit, tul ny kattomaa onk muun kaik knappin kii. Mari tuaraa jo.” 

Olisiko näissä tapahtumissa tiettyä samankaltaisuutta.

Oripää on menestystarina pienen kunnan menestymisestä. Kunta ei sijaitse minkään valtatien varrella, eikä siellä ole mitään suurteollisuutta. Menestyminen perustuu lukemattomiin pieniin yrityksiin, joissa omistaja työllistää itsensä, perheensä ja myös vieraita. Asukasluku on kasvanut 2000-luvulla 72 henkilöllä ja kunnan taseet ovat vuosittain ylijäämäisiä. Yhteistoiminta toimii, tästä esimerkkinä Okra maatalousnäyttely, jonka tuloilla maksetaan kuntalaisten terveyskeskusmaksuja. Kyllä pienelläkin kunnalla on elinmahdollisuudet, jos asukkaat ovat aktiivisia ja yritteliäitä ja jos valtio suo sille elämisen ehdot.   

Honkilahden viimeisen toimintavuoden 1969 ennakkoveroveroäyrin hinta oli 11 penniä,(lopullinen 10,5 penniä). Veroäyrin hinta oli alle maan keskitason ja kunnan velkaantuneisuus oli alhainen. Viimeisenä toimintavuotena 1969 kunnan menot oli 1 043 743 mk, josta kuntainliitot veivät suuren osan. Tulopuolella valtionapu 219 896 mk, eli noin 21 %. Kunnan taloutta auttoi myös huomattavasti se, että Kauttuan teollisuus antoi monelle honkilahtelaiselle työpaikan tehtaassa ja rakennuksilla ja näin verotuloja kunnan kassaan. Monet heistä muuttivat kuitenkin pysyvästi perheineen asumaan Euraan. Myymällä omaisuuttamme, rantatontteja ja metsätiloja, olisimme kyllä sinnitelleet eteenpäin ja selviytyneet pitkälle investoinneista.

Kuten tilastot osoittavat, väestökato jatkui Honkilahdella ja väestörakenne kääntyi yhä enemmän vanhusvoittoiseksi. Yhteiskunnan kehityksen myötä ja valtiovallan sälyttäessä yhä uusia tehtäviä kuntien kannettavaksi, pienen kunnan voimavarat olisivat joutuneet koetukselle. Terveyden- ja sairaanhoidon, sosiaalihuollon, peruskoulu-uudistuksen ja työllisyyden hoidon menot olisivat kasvaneet huomattavasti.

Tilastokeskuksen ennuste 1960-luvulta oli, että Honkilahdella on 1980 n. 1100-1200 asukasta. Ennuste oli oikeassa. Euran kunnan arkistoista löytyneet tiedot Honkilahden alueen väestökehityksestä eivät kata kaikkia vuosia, mutta näyttävät kuitenkin tapahtuneen kehityssuunnan. Kuntaliitoksella ei näytä olleen kehitykseen mitään vaikutusta. Kehitys on ollut samansuuntaista haja-asutusalueilla kautta maan. Mutta myös Pyhäjärviseutu, kuten koko Satakunta, ovat viimeisinä vuosina poteneet alenevaa suuntaa asukaskehityksessä.

1970        1510            1980        1166            1990        1062            2000          955

                                                                             1992        1051            2003          923

                                                                             1993        1043            2004          908

                                                                             1994        1023            2005          914

                                                                             1995          992            2006          891

                                                                             1996          989            2007          886

Vaikka mielipidekyselyt Honkilahdella ennen tulevaa kuntaliitosta näyttivät melkoista yksimielisyyttä, niin liitoksen jälkeen alkoi kuulua kriittisiä kannanottoja. ” Ei mittää muut ol saattu ko rotamyrkkyy ja mustlaissii.” Olisiko oikea analyysi joidenkin silloisten luottamushenkilöiden ja kuntalaisten sopeutumisvaikeuksista päätellä, että Honkilahti edusti tämän seudun tyypillistä, ehkä syvintä agraariyhteiskuntaa, jossa isäntä oli tottunut päättämään asiat. Eura oli taas rakenteeltaan kehittyvä teollinen yhteiskunta, jossa elinkeinorakenne oli monipuolinen ja jossa osana hallintorakennetta on valtaa käyttävä virkakoneisto, jonka kanssa oli asioitava ja tultava toimeen. Kyllä viranhaltijoidenkin joukossa vuosien saatossa on ollut niitä, joita valta on pahasti turmellut ja jotka ovat unohtaneet sen, että he ovat loppujen lopuksi palveluammatissa. Tosin heihinkin kohdistuva ryöpytys oli usein kohtuutonta ja synnytti vastareaktion. Aatepolitiikka sääteli myös nykyajasta poiketen enemmän luottamushenkilöiden kannanottoja sekä päätöksentekoa. Käsitykset poikkesivat joskus rajustikin toisistaan ja kielenkäyttö oli sen mukaista. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.  

Kuntaliitoskeskustelun ollessa kiivaimmillaan, Säkylästä esitettiin lehden palstalla kysymys Honkilahtelaisille: ”Mitä olette hyötyneet kuntaliitoksesta.”

Täytyy muistaa, että silloinen tilanne oli se, että meidän oli valittava joko Eura tai Laitila. Nämä olivat valtion ja läänin hallintoa edustaneen maaherran sanojen mukaan meidän ainoat vaihtoeh-tomme. Kaikki mielipidetiedustelut kuntalaisilta tukivat selvästi Euraa. Tähän olimme jo mukautuneet vuoden 1965 lausunnossa Suomen Kunnallisliitolle tietäen, ettemme missään paratiisissa tule asumaan, mutta jota tulevana kotikuntana osaltamme halusimme kehittää saadaksemme hyviä palveluja.

Olemme 40 vuotta voineet käyttää kotikuntamme Euran palveluverkostoa: terveysasemaa, vanhainkotia, koululaitosta ja sosiaalipuolen palveluja. Itsenäisenä kuntana Honkilahti olisi todennäköisesti osallistunut moniin em. palvelujen investointeihin Eurassa saadakseen näitä palveluja. Tiettyyn rajaan asti tähän olisi kyllä pystytty.

Yleensä nämä palvelut Eurassa toimivat kiitettävästi, joskus heikommin, kuten jonot lääkärien vastaanotoille ovat ajoittaen tuskastuttavan pitkiä. Kuntalaisilta tulleen palautteen mukaan tilanne näyttäisi kuitenkin olevan paranemaan päin. Euran terveyskeskuksen hallinto voisi ottaa oppia Säkylästä, miten organisaatio toimii tehokkaasti.

Honkilahden ala-asteelle on rakennettu uusi ajanmukaisen koulu, jonka oppilasmäärä tällä hetkellä osoittaa elpymisen merkkejä. Honkilahden alueen kolme koulupiiriä, Kutti, Mannila ja Pietilä, yhdistettiin yhdeksi piiriksi. Tämä aiheutti hetkellisen, osittain tuskallisenkin purkauksen alueen asukkailta, joka kuitenkin nopeasti sammui kun huomattiin uuden ajanmukaisen koulun hyvä sijainti, toiminnalliset tilat ja lasten vanhempien tyytyväisyyden kouluun. Koulukiinteistöstä on muodostunut myös muunkin toiminnan keskus. Se on totuutena kuitenkin todettava, että koulujen lopetukset kyliltä näivettävät aina kylien elinvoimaa. Tällä hetkellä Säkylässä käydään samanlaista tuskallista taistelua koulupiirien yhdistämisistä.

Vesi- ja viemäriverkostoa on rakennettu Honkilahdella osana isoa verkostoa, jonka päälinja on jo valmiina Honkilahden osalta, jatkuen Hinnerjoelle. Nyt suunnitellaan ja on alkuun rakennettu linjasta sivuhaaroja eri kylissä.

Euran kunnasta olemme saaneet ratkaisevan avun, kun on tehty aloitteita Honkilahden alueen valtion tiehankkeista. Valtion tiet alueellamme olivat vähän parannettuja entisiä kinttupolkuja. Saimme Eurasta paremman asianajajan suhteissa valtion päättäjiin. Valtio on rakentanut Honkilahti-Mestilä ja Hinnerjoki-Yläne tiet. Hyvä tieverkosto kaipaisi toimivaa seutuliikennettä. Kunta on myös tukenut Honkilahden alueen rivitalohankkeita omistamalla asunto-osakkeita rakennusvaiheessa ja luopuen kun halukkaita ostajia on ilmestynyt. Kunnan osuus rakennusvaiheissa on ollut ratkaiseva.

Uskon, että aikanaan tehty kuntaliitos Euran kanssa oli Honkilahden kannalta oikea ratkaisu. Me olemme olleet Euran hallinto-organisaation mukana luottamushenkilöinä kehittämässä kotikuntaamme. Oma identtisyytemme ei ole mihinkään häipynyt tai sulautunut. Me olemme ”honklahtlaissii, mannilalaissii” tai mistä Honkilahden kylistä sitten olemmekin.

Meistä itsestämme paljolti riippuu, omasta aktiivisuudestamme, millainen on tulevaisuutemme, kotiseutumme ja kyliemme elinvoimaisuus. Saamme sellaisen yhteiskunnan kuin ansaitsemme.

Koko Pyhäjärviseutua ajatellen, meillä on voimavaroja, jotka yhdistämällä yhdeksi kokonaisuudeksi saamme elinkelpoisen hallinto- ja palveluyksikön. Yhteiskunnan ensisijaisena tehtävänä on tuottaa palveluksia asukkaille järkevällä hallinnolla ja kustannustehokkaasti. Jos sen esteenä ovat kuntien rajat tai nimet, taikka yhteistyökyvyttömät henkilöt, niin tavoite ei toteudu. Lainaan tähän toistamiseen aikanaan hyväksyttyä kuntauudistuslakia; Työssäkäyntialue tulisi olla pohjana muodostettavissa kunnissa ja että kunnassa tulee olla voimakas ja kehittyvä keskus, sekä tarpeelliset alakeskukset. Näin muodostuu toiminnallinen kokonaisuus.

Toivotaan, että Pyhäjärviseudun kunnissa on päättäjiä, jotka riitelyn sijasta sovussa pystyvät kehittämään Pyhäjärviseutua, tasapuolisesti sen kaikkia alueita, joko kuntayhtymänä tai yhtenä kuntana. Tämän kirjoituksen loppuun, ketään erityisesti tarkoittamatta, mutta joillekin lohdutukseksi, lainaan lehtitietoa (Turun Sanomat 25.3.2009), jonka mukaan Turun kaupungissa olevan työläisten asuntoyhtiön Majan seinässä on pronssilaatta, jossa lukee: ”Ylpeydestä ja kunnianhimosta halkeamaisillaan olevat vallanpitäjät eivät voi koskaan niin paljon hävittää, etteivät tuntemattomien sankarien ahkerat kädet voisi sitä uudelleen rakentaa.”

Turkulaisethan sen tietävät.