Puheenjohtajan palsta 7.10.2025

 

Syksy on saapunut Mannilaankin.  Ruskaretki Mansikkiin on tehty. Laavunpaikkaa sinne on katsottu. Tapahtumarikas vuosi alkaa kääntyä lopuilleen.

Aktiivisia ja innokkaita kun ollaan, osallistuimme viime keväänä Satakunnan kylien Vuoden Kylä -kilpailuun. Pääsimme neljän parhaan joukkoon. Huittisten Rekikoski vei voiton tänä vuonna. Ehkä kisa ei jäänyt tähän…

Avoimet Kylät -tapahtumassa 14.6.25 Mannilan museolla kävi väkeä n. 80 henkeä tutustumassa 1900-luvun alkupuolen vaatimattoman elämään Heinosen ja Vlljasen tuvilla. Elettiinpä ennenkin.

Tämä vuosi 2025 on ollut isojen myllerrysten ja muutosten vuosi maailmalla.  Maailma myllertää, mutta Mannila on kuin turvasatama maailman pauhatessa. Kalasataman iltatorit heinäkuussa vetivät väkeä ja torimyyjiä leppoisien kesäiltojen viettoon niin kuin aina ennenkin. Satamäärin oli kävijöitä kalasatamassa heinäkuun perjantai-iltaisin.  

Suurta muutosta täällä ei aiheuttanut sekään, että Rekolan Marja halusi luopua kylätoimintayhdistyksemme puheenjohtajan tehtävästä. Lupauduin johtamaan puhetta kokouksissa. Uskaltauduin tähän, kun näyttää siltä, että minusta tulee vuosikymmenten  jälkeen virallisesti taas mannilalainen.  Päätimme kuitenkin johtokunnan kesken, että Marja on joka tapauksessa meidän kunniapuheenjohtajamme. Sen kunniaksi aloitimme johtokunnan syyskauden täytekakkukahvien kera. Kiitos Marja, että jatkat rahastonhoitajana ja aktiivisena kokoavana voimana toimintaa kylämme hyväksi!

Mukavia muutoksia kylälle ovat tuoneet monet uudet asukkaat. Mannilalla tuntuu olevan vetovoimaa. Toivottavasti on myös sitä kuuluisaa pitovoimaa. Ja miksei olisi?  Näyttöäkin siitä on. Täältä on muutettu pois opiskelujen ja töiden takia nuorena. Monet ovat tietysti lähteneet korkeassa iässä viimeisen kutsun kuuluessa. Kylälle on muuttanut viime aikoina niin lapsiperheitä kuin työikäisiä aikuisia. Paluumuuttajia tuntuu löytyvän erityisesti eläkepäivien viettäjistä. Meitä mannilalaisia on edelleen yli 150 vakituista asukasta, joista lapsia ja nuoria melkein neljännes. Kesäasukkaat tuovat iloa ja eloa kesäkylälle, osittain talviaikaankin.

Mannila on kylä Pyhäjärven rannalla. Juhlimme Pyhäjärveä Mannilan iltatorilla Kalasatamassa 11.7.25 osana Pyhäjärven Suojeluyhdistyksen 50-vuotisjuhlakiertuetta. Mannilan iltatori oli yksi  juhlakiertueen etapeista Kauttuan, Yläneen ja Säkylän Katismaan lisäksi. Kirjoitin tuohon tilaisuuteen pienen Pyhäjärvi-muistelon, joka julkaistakoon nyt tässäkin.

Olen viettänyt lapsuuteni Mannilassa, kasvanut Pyhäjärven syleilyssä. Järvi oli monella tavalla hyvinvoinnin lähde. Se tarjosi virkistystä, rauhaa, jännitystä, seikkailuja ja syötävää pöytään.

Pappa oli jo ennen sotia tehnyt kunnan kanssa 50 vuoden vuokrasopimuksen mökkitontista Moisionlahden rannalla. Silloin ei vielä ollut ruuhkaa rannoilla, eikä 50 markan vuokrakaan koko ajalta kohtuuton. Pikkuruiselle punaiselle saunamökille kipitettiin kinttupolkua uimaan, kun juurikkaan harvennuksesta tai heinänteosta selvittiin.

Kesäisinä lauantai-iltoina koko perhe ja lähisukukin kokoontui mökille saunomaan. Vieläkään en käsitä, miten 10 henkeä mahtui niin pieneen mökkiin. Sen lämpimän ja kotoisan tunnelman muistan, – ja sen litran nougatjäätelöpaketin, minkä tädin perhe aina tullessaan toi. Se jaettiin tarkasti tasan kaikille ja nautittiin sopivasti pehmenneenä. Kahvit keitettiin sitten saunan jälkeen ihan kirkkaasta järvivedestä. Elettiin vielä 60-lukua.

Saunomisen ja uimisen lisäksi vedessä ja rannalla oli hauska puuhailla. Kivisimppuja etsittiin matalasta rantavedestä kivien koloista. Mato-ongella saattoi saada laiturin nokastakin ahvenen tai särjen sinttejä, mutta hauskinta oli, kun pääsi isän tai äidin kanssa soutuveneellä lahden suulle tai ihan saaren kupeeseen asti onkimaan. Madon pujottaminen koukkuun opittiin jo pienenä. Jännitys oli huipussaan, kun koho alkoi pomppia ja katosi lopulta veden alle. Usein saatiin soppa-ahvenet näiltä huviretkiltä.

Isäni teki maa- ja metsätöiden lisäksi kalastajan hommia, lähes puoliammattilaisena nuottaporukassa. Muistan jännityksen, kun kalamiestä odotettiin kotiin. Muistan isän päivettyneet kasvot ja silmien ympärille muodostuneet säteet. Ne oli peräisin silmien siristelystä hohtavalla järven selällä keväisin.  Muikkusaaliit toivat merkittävän toimeentulon lisän monelle perheelle kylässä.  Plotte, kylän kalamiesten ykkönen, välitti saaliit maakunnan kalamarkkinoille. Viikoittain syötiin kalaa monena päivänä silloin, kun saaliit olivat suotuisia. Mitä herkkuja äiti osasikaan loihtia kalasta!

Elämä vei minut sittemmin kauas Pyhäjärven rannoilta. Muistan, miten unelmoin Afrikassa vuosia eläessäni näistä kirkkaista, kalaisista vesistä. Opettelin hyväksymään, että ilman järveäkin voi elää. Tylsäähän se oli, kun matkaa lähimmälle uintikelpoiselle järvelle oli matkaa 200 km. Opin, että voihan sitä uida sameassa, alkaalisessa järvivedessäkin paremman puutteessa. Kalastaakin voi. Olin varautunut matkaan parilla vanhalla verkolla, joilla oli Pyhäjärvessä kalasteltu. Verkot heitettiin matalaan veteen kahlaamalla. Tilapiaa tuli, ja se muistutti jonkin verran ahventa niin muodoltaan kuin maultaan. Ikävä Pyhäjärven rantaan lieveni vähän.

Lähdin Mannilasta maailmalle 70-luvun puolivälissä. Olen taas kotona Pyhäjärven rannalla. Palasin pitkältä kierrokselta takaisin tänä keväänä 50 vuoden jälkeen. Sen ajan on Pyhäjärven suojeluyhdistys toiminut ja tehnyt hienoa työtä järvemme puolesta. Näinä vuosina järven terveydentila oli alkuun kriittinen, mutta monien tahojen sitkeällä yhteistyöllä järvi on pelastettu toipumisen tielle. Yhteinen tehtävämme. velvollisuutemme ja ilomme on vaalia tätä helmeä myös tulevien sukupolvien iloksi.

Maailman myllertäessä  meidänkin täytyy  varautua mahdollisiin kriisitilanteisiin. Voihan sitä sattua kaikenlaista, sähköt ja vedet katkeavat myrskyssä, nettiyhteydet eivät pelaa, joku eksyy metsään.  tai sudet ja karhut aiheuttavat ongelmia. Olemme riippuvaisia toinen toisistamme niin kylällä kuin isommissa ympyröissä. Täällä tuntuu aivan luonnolliselta, että autamme hädän tullen naapuria ja onneksi tunnemme kylän asukkaita ja naapureitamme. Siitäkin syystä toivomme yhteishengen ja yhteyden kasvavan edelleen niin, että uudetkin kyläläiset pääsevät mukaan toimintaan.

Nyt syksyn koittaessa olemme koko Honkilahden alueen yhdistysten ja muiden toimijoiden kanssa ryhtyneet tekemään ihan virallista varautumissuunnitelmaa osana kunkin kylän omaa kyläsuunnitelmaa. Mannilan Kylätoimintayhdistys oli aktiivinen koollekutsuja varautumiskoulutuksessa , jota oli järjestämässä Maanpuolustuskoulutusyhdistys Honkilahden koululla 20.9.25.

Paljon on uusia suunnitelmia vireillä ihan meidän kaikkien yhteiseksi iloksi ja avuksi. Niistä lisää, kunhan asiat etenevät.

Hyvää sadonkorjuuaikaa ja levollista mieltä kaikille mannnilalaisille joulua ja uutta kevättäkin jo odotellessa.

Päivi Anttila

Mannilan Kylätoimintayhdistyksen puheenjohtaja

 

 

Joulu 2024

Hyvä kun olette huomannu ,et tämä tilaisuus alkaaki tänä vuan tunttii aikasemmi ko muin vuoasin. Aikastettiin ajankohtaa, et seurakunnan edustaja kerkkeevä hinnerjoel samal reissul.

Ajattelin taas kerttoo ,mitä mannilalaise ova kuluva vuaden aikan saannee toimeks kyläyhdistyksen puitteis.

Vuasikokoukses laaditaa joka vuasi toimintasuunnitelma. Siit on ennenki ollu puhet,mut se elää, se suunnitema;monen vuan ja ussemman kerttaa, kokouksis on ollu puhet,et kylätupa tarttis maalat, mut siihe tarttemissee se on jään. Tänä kevään ajatelttii ruvet toimee; laitettiin hanke-anomus vetämää leaderii ja saattii avustust .

Sit vaan maalaustalkkoot pystöö hiuka enne äitteinpäivää ekaks talon ulkoseinäitten pesu , sit yhten lauantai- aamun klo 9.oo alotettiin isol porukal ja rynnistyksel .maalareit ol 15-16 kpl.suti heiluiva semmosseen tahtiin ,ett kahde -ja puol kolme välil ehtopuol talo ol saan uude keltase färi. Ja huom !välil pidettii puoalpäivätunti , nautittii kalasoppaa ja levättiin lammaslaitumel!
Sit viäl pidettii kahde piänemmät talkkot parin päivän ko nurkkalaudat ja klasinpielet maalattii.
Tämä ol koko kyläl iso ponnistus ja ilmakki oliva meijän pualell nii, ettei tarvin satteen tähde peruttaa talkkoit.

Enne juhannust tarjottii honkilahde kirkkokansal tapulikaffet kirkon kellotapulis.

Ja sit oltiinki jo pia heinäkuus ja iltatori aloiva. Neljä kerttaa niit ol ja ilmat suasei, väkkii ja myyjii oli kiitettäväst.yhteisalueen miähet on kunnostannee syksyl lissää tilaa tori- alueel ja korjaava ränsistynnei nuattasuulei hyvään kunttoo. Tällai koko tori-alue saadaa viihtyisämmäks ja siistimmäks. Kiitos miähil ko jaksava touhut.

Elokuu lopull kaffetettii mannilan kesäkodil sydäyhdistyksen porukkaa ,ko heil oli siäl yhteislaulu- ehtopuali.

Syyskuu pual ol kylätuvas, tämä lainausmerkeis ”kaavakokous”. Tilaisuus kiinnost kyläläissii kovaste. .meit ol kool kymmenii.saattiin tiattoo rakennuspaikois ym. Tärkkeis asijoist .

Ruskaretkel olttii moissiin kodal lokakuun alus.

Lokakuu lopul järjestettii kyläläisil kylätuvas tutustumistilaisuus sydän iskuriin .se on semmone värkki ko tarvittis ol joka kyläs.

Kylätoimikunnal ja yhteisaluee jäsenill on ollu puhett kompostikäymälän hommaamisest tän kalasataman alueel.kunnan edustajan kans tul juttuu syksyl , et vähäjärven saunan alueelt on otet pois käytöst vanha pömpeli ,ko sin hommattii uus biolanilt.luvattiin mannilalaisil se vanha ilmaseks, ko vaan kuskataan omin neuvoin pois .alhon tapani ot siit muutaman kuvan,
Keskustelttii johtokunnan kans asiast . Päätettii ,et kyl se käytetty tän kelppaa.
Juttelin helle matin kans ,et millai olis viisast hoittaa tämä siirtohomma. Matti sanoi ,et hän käy kattomas kummone mökki se on. Arvio ol, et on aika iso rakennus ja siin o iso puukin edes ja iso kivi sivul. Tarvitaa nosturi ja lavetti ,et sadaa koppi mannilaa.tyrisevä markku kävei viäl mittaamas sen uudestas ja ol samaa miält matin kans.sit markku sanoi viäl, et tarvitaa avain ,et nähdää rakennukse sisäl, mist sitä voi nostaa jne?
Kyselin saarenvallalt avaimist, ni hän ihmettel ,et mitä ihmee avaimii siin ny tarvitaa ,ko ei siin lukkuuka ol ,ja samal hän lait mul kuvan rakennuksest ja mä laitoin se kuvan markul.
Kului pari minuutti , markku soit ja ilmot, et tämä onki vallan eri rakennus mitä he matin kans katoiva. Paljastui ,et olis kuskattu tän väärä koppi .se oliki pukukoppi mitä ens katottii.
Sit asia muutui meijän kannalt positiivissee sunttaa. Yhten lauantain oman kylän miähet
Hommasiva sen mannilaa ja tosa torialuee kulmas se ny tönöttää ja odottaa kevät ja fikseraust.
Tämäki tapaustodistaa et jos kyläläise johonkkii asiaa tarttuu ,ni se viädää sata lasis loppuu ast ,vaik matkal ilmaannuis piänii haasteitaki.

Olet varmaa huomannee ko kylään on ilmestyny kylätuva ja rantasuulin seinii joulutädet.
No mist semmose tuliva? Euran yrittäjät lahjottiva ne honkilahtilaisil, ko euraan tul uudet sydämmet ja nämä olis jäännee pois käytöst.
Salon Arja ,hän on semmone toimelias ja idearikas ihmine, hoksas pyyttää niit tän honkilahtee, ja mannilaa varattii heti kaks kpl. Kolmas saattiin bonuksen hiuka myähemmi. Matti lait sen meijä naveta päättyy.

Sillon ko mää oli mukul joskus 50-luvul,euran pirtil pruukatti pittää lapsil joulujuhla. Sin tul tiätenki myäs joulupukki.kovast me velipojan kans koton pohdittii,et olik se oikkia joulupukki vai tekopukki, joulu-aatton se selvis! Se ol tekopukki .sen tiäs siit ,ko joulu-aatton tul kottii lailline joulupukki. Hän tul koval ryminäl ja kolinal sisäl, valla erilaises hapetis ko se pirtin pukki, kerroi tullees porol korvatunturilt ja hänel ol kova kiiru seuraavaa huushollii lapsil paketei viämää.
Sit ko se pukki ol lähteny ja ruvettiin kattomaa mitä paketeis ol , ni sillon viimeistäs mä
ä ainaki oli varma ,et meil kävei lailline joulupukki.mää sai melkkei joka joulu harmaa reirejuuree saak ulottuva villase suka . Mist se pukki muuten olis tiätän mink mittase suka mul sinä sinä joulun oliva sopiva, jollei se olis ollu oikkia korvatunturin pukki.

Mut nykyää taidetaa ol samas jamas. Ko kattelee noit some- jutui, ni ei enää iha varma voi ol siit, et onk joku ajatus syntyny henkilön omas pääs ,vai onk sen tuattanukki teko-äly tai
onk esim. Joku valokuva manipuloittu valla erilaiseks, ko se luannos on .jos vaik naapurimiäs menee suvel pyhäjärvel onkel ja ottaa kuva saaliistas.siin kuvas o kaks ämpärillist komioi ahvenii paatis , viäres lukee, et tunti pois kottoo , kalaa tul hyvi,ny savustuspönttö kuumaks vaa,vaik todellisuudes ämpärin pohjal ol vaa pari piänt särjesinttii, mik se vei kottii kissal.

Mut kaks asiaa on varma ; toine on se,et tämän tekstin laatimissee , ei ol käytetty tekoälyy eikä valejärkkii. Ajatukse ova syntynnee mun omas päänupis.sen asia te varmaa kyl huamasitteki.

Toine varma juttu on se ;et taas ollaa joulus ja muutama päivän pääst alotellaa vuat 2025.

Erityiskiitos suurest maalausurakast, iltatori järjestelyist ja kaikist yhteisist ponnisteluist.me ollaa saattu mukkaa myäs kesä-asukkait. Se tuntuu mukavalt.

Muistetaa ; mannila o
Hyvä ,vireä kylä ; meil on kaunis luanto , mettäpolui piissaa,jos uskaltaa men ja pyhäjärvi muutama sadametrin pääs. Tääl asuu luanikkait ihmissii, tullaan toimeen toinentoistest kans,tehdää yhdes asijoit jos tilanne vaatii, kävelylenkil moikataa , pysätää ja kysellää mitä sul kuuluu eikä mennä ohi niiko ei tunnetaiska.

Mää toivotan teijät kaikki tervetulleiks tähän tilaisuutteen ,ja toivotan teil kaikil leppoisaa joulun aikkaa ja kaikkee hyvää tuleval vuodel, omast ja mannilan kylätoimintayhdistyksen pualest

Pidetään huolta toisistamme!
Hyvää Joulua
Marja 2024

Tervehdys tai heipä hei, kuten Lindénin Saaralla oli tapana sanoa, kun tavattiin!

Nyt ei kuitenkaan ole voitu tavata, koronavirus vaivaa koko maapalloa, on deltamuunnosta, omikronia ja ties mitä. Onneksi mannilalaiset ovat vielä toistaiseksi säästyneet, ainakin vakavalta taudilta.

Kylätoimintayhdistyksen vuosikokouksessa keväällä jouduttiin tekemään jälleen edellisvuoden tapaan ikävä päätös. Iltatoreja ei tänä kesänäkään voida järjestää, riski taudin leviämisen kannalta olisi liian suuri. Joulurauhan julistustilaisuus peruttiin myös samasta syystä.

Mutta paljon on silti saatu aikaan; viikkoa ennen juhannusta olivat triathlonistit taas liikkeellä, oli uintia Mannilanlahdessa, pyöräilyä Rantatiellä ja lopuksi juoksulenkki! Kovaa touhua, tulee hiki jo ajatuksestakin, mutta onneksi se on vapaaehtoista! Kylätoimintayhdistys tarjosi homman päätteeksi broilerikeittoa osallistujille.

Huittisten Säästöpankkisäätiö sponsoroi lapsille kesäkuussa kudontakerhon Saarisen Sannan ohjauksessa. Osallistujia oli 7 kpl. Määrä oli ihan sopiva, kangaspuiden määrään nähden.

22.07.21 pidettiin Kylätuvan ympärillä olevan aidan maalaustalkoot. Väkeä oli hyvin paikalla. Koko maalausurakkaan meni aikaa vain pari tuntia. Tästä voi päätellä, että liikkeellä oltiin. Kaikkein suurin projekti kylässä tänä vuonna olivat uudet bussipysäkit pikatien varteen. Mannilan kylä sai ”kulmakunnat kuntoon” hankkeesta Leader-rahoitusta pysäkkeihin. Rintalan Pekka rakensi ne. Talkoilla korjattiin vanhat pois, valettiin pohjat uusille ja lopuksi maalattiin pysäkit. Talkootuntejakin kertyi n.60 kpl. Vanhoista katoksista Pekka tuunasi koulun kaukaloon vaihtoaitiot rikkoontuneiden tilalle.

Iso juttu on ollut myös Mansikki -keskustelu; kaavaehdotuksessa Hämeenlinnan kallioiden alue on merkitty mökkitonteiksi. Mäkitalon Rauli laittoi nettiadressin kallioiden säilyttämisen puolesta. Siihen tuli 832 allekirjoitusta. Jos miettii kylän asukasmäärää (n.100) allekirjoituksiin nähden, on kaavaehdotuksen vastustajista suurin osa ei-kyläläisiä, mikä on tietenkin hyvä asia. Kylätoimintayhdistyksen puheenjohtajana ominaisuudessa olen kaavaehdotusta vastaan, mutta vastustan sitä henkilökohtaisestikin. Mökkejä Pyhäjärven rannoilla kyllä on, mutta rakentamattomia kalliorantoja, joita kaikki saisivat käyttää, ei valitettavasti enää ole. Olisi hienoa, jos Mansikki saisi jäädä luonnontilaan liito-oravineen ja hömötiaisineen. Se olisi piste i:n päälle meidän kauniissa kylässämme. Mannilanlahti ja Mansikki, aika hieno yhdistelmä, eikö niin?

Kansalaisopiston kudontapiiri touhuaa entiseen tapaan Kylätuvassa. Siinäkin ryhmässä on täysi määrä osallistujia.

”mannila o mailma napa” -t-paitoja myytiin kesällä ja ensi suvena jatketaan projektia.

Syksyllä käytiin ruska- ja makkaranpaistoretkellä Moisionsannan kodalla ja sielläkin meitä oli mukavasti koolla.

Mielestäni aika hauska ”yksityiskohta” puheenjohtajan kannalta oli, kun piti muistaa päättää naakan metsästyksen poikkeuslupa 31.07.2021 mennessä. Kyläyhdistys sai muutama vuosi takaperin poikkeusluvan kolmen (3) naakan metsästämiseen. On näissä määräyksissä AVIn porukoilla vaarinpitämistä.

Keväällä saapuivat taas lampaat. Karitsoita ei tänä kesänä syntynyt, mutta lapsia on syntynyt ja uusia asukkaita on muuttanut kylään. Sydämellinen tervetulotoivotus molemmille ryhmille!

Kiitos kaikille kyläläisille kuluneesta vuodesta ja hyvästä yhteishengestä!

Toivotan kaikille terveyttä ja menestystä vuodelle 2022!

Mannilassa tapaninpäivänä 2021 Marja Rekola (puh.joht.)