VILJANEN, rakennus on peräisin 1800-luvun alkupuolelta. Talon viimeinen asukas oli kolinpolttaja Vihtori Matinpoika Granlund, tunnettiin Viljasena (1864-1945). Vähän ennen kuolemaansa hän toi Hilda Anttilalle äitinsä vihkipuvun ja muita asusteita ja pyysi huolehtimaan niistä. "Seikka o semmone ja asia o nii" oli Vihtorilla tapana sanoa. Vihtorin kuoltua päätettiin toteuttaa haave museon perustamisesta hänen vanhaa rakennuskulttuuria edustavaan torppaansa, kun se ostettiin museoyhdistykselle. Siinä on näkyvissä malkakattoa peltikaton suojasta ja sisällä rakennushistoriallisesti harvinainen uuni, joita on Satakunnassa vain kaksi.

Honkilahden kotiseutumuseon perustava kokous pidettiin Viljam Anttilan talossa 12.7.1946. Saapuvilla oli 26 honkilahtelaista. Ensimmäiseen väliaikaiseen johtokuntaan valittiin Frans Aalto, Hilda Anttila, Antti Viitasalo, Antti Anttila, Arvi Prykäri sekä varalle Juuso Ritvo ja Eine Heikkilä.

Honkilahtelaiset keräsivät ja lahjoittivat esineistöä museolle. Hilda Anttilan (1899-1993), tunnettiin Anttilan mummuna, työpanos museon hyväksi oli suuriarvoinen kulttuuriteko. Ilman hänen tarmokkuuttaan ei museo olisi koskaan kehittynyt nykyiseen kokoonsa. Hänen keräilyharrastuksensa oli alkanut jo 7-vuotiaana Leena Heinoselta saamastaan mustasta tykkimyssystä.

Viljasen museon uuni

Museo siirtyi 26.5.1985 Mannilan Kylätoimintayhdistyksen omistukseen. Kokoelmiin sisältyy monipuolisesti maaseudun talonpoikaisesineistöä. Erityismaininnan ansaitsevat tekstiilit mm. seitsemän tykkimyssyä, joista vanhin on metallikirjontainen 1700-luvulta. Silkkinen Vihtori Viljasen äidin vihkipuku ja toisen päivän hääpuku, arkipuku, röijyjä, huiveja, hattuja ym. Tekstiilit on konservoitu Satakunnan museossa 1991. Suurin osa oli näyttelyssä esillä kesällä 1992 ja esiliinat olivat näyttelyssä vuonna 1994. Tekstiilit säilytetään muualla, mutta valokuvista voimme ihailla niitä helposti. 

Kesällä 2016 Euran museoiden yhteisnäyttelyssä  - Eura 150 vuotta - oli Mannilan Museo mukana tekstiilein. Ohessa kuvia.