Heinosen rakennus
Viljasen torpan huonokuntoisuuden ja ahtauden takia museotoimikunta päätti siirtää osan esineistöä lähistöllä olevaan asumattomaksi jääneeseen Honkilahden seurakunnalle testamentattuun HEINOSEN torppaan. Tämäkin torppa oli hoidon puutteessa päässyt rapistumaan pahoin. Molemmat savupiiput piti tehdä uudestaan vanhan mallin mukaan ja välikatto korjata. Monien jynssäyksien ja maalauksien jälkeen se voitiin sisustaa 1900-luvun alun kodiksi ja avata vierailijoille elokuussa 1994.
Heinosen torppa on peräisin 1800-luvun puolivälistä.
Viimeisinä asukkaina on ollut nikkari Iisak Juhanpoika Heinonen (1836-1912), vaimo Leena Iisakintytär (1833-1923) ja heidän tyttärensä Maria Lydia (1872-1921), joka avioitui Frans Iisak Nummelinin (1867-1941) kanssa. Frans otti ajan tavan mukaan nimekseen talon nimen, Heinonen. Taitavina puuseppinä tunnetut Heinoset tekivät ruumisarkkuja, huonekaluja ja puuastioita. Fransin toinen vaimo Maria Sofia (1973-1951) eli vielä kymmenen vuotta torpassa yksinään leskeksi jäätyään mm. villoja kehräten. Torpassa on ollut 1970-luvulle saakka vuokralaisia.
